Draamakuningatar?

Minäkö?
Tiedättekö sen tunteen, kun joku käyttää teistä tätä nimitystä sen jälkeen, kun olet pitkään ollut hiljaa?
Niin. Koska olen hiljainen, sitä minun tulee ollakin vaikka sitten olisi ihan oikeasti jotain asiaa. Ensin sitä yrittää sietää asioita, ei valita mistään, mutta aina ei vain voi! Mitäpä jos vaadinkin jotain, joka kohdistuu vain suoraan minuun itseeni? Mitäpäs jos se ei yhtäkkiä hyödytäkään ihan kaikkia ja jollekin siitä saattaisi olla jopa vaivaa? Ja sitten kun avaan suuni, saan kuulla olevani joku maailmanvaltias joka vaan käskyttää muita minkä kerkeää.

Aagh. Ei näin. Olisihan se ihanaa olla itsenäinen; ei, emmä tarvii teiltä kyytiä, haen ite arvoa bussikortille, teen kaiken ite eikä teidän tarvii edes tietää missä mä oon ja oisko mulla jotain mihin tarviin apua.
  No joo. Ei ole autoa, jota voisin ajaa. Ikä on siinä mielessä ongelma. Siksi tarviin kyydin. Skootteri vois olla ihan jees, mutta olenko muka sen miljardin arvoinen joka siihen menee? Kannattaako? Ei, on niille
rahoille parempaakin käyttöä; ostetaan vanhemmille uusi auto, tai pistetään vaikka keittiön lattia uusiks. Jee.

Hah. Välillä ihan oikeasti tekee vain mieli olla niin... bitch! Mitäköhän noi sanois. Mitä jos olisin yhtäkkiä teatraalinen draamakuningatar, kirosanat lentää jossei asiat mene niinku minä haluan. Minä tulen ovesta sisään, minä vaadin valonheittimet ja punaisen maton sekä yksityiskampaajan, sillä ettekö näe, että minä olen se joka täällä vaan astelee ympäriinsä, leuka 10cm muita korkeammalla ja päässä tiaara joka on arvoltaan kultaa ja kuukiviä. Sorry, sinne meni se keittiön lattia kun halusin kruunun. No can do.

fck what they think. Voisin ollakin tällanen. Mutta en ole, en oo sitten yhtään tommonen. Varmaan täys vastakohta... oon oikeesti ehkä maailman kultaisin tytär kun en koskaan huitele kylillä liian myöhään enkä oo koskaan tarvinnu kotiintuloaikoja. Kannan kotiin ysejä ja kymppejä, en ikinä pyydä ketään auttamaan läksyissä, en polta, enkä edes vedä aamuisin mitään överikajaaleja tai goottikuteita kouluun lähtiessä.

Tylsä harmaahiiri. Mutta joo, kattokaa nyt, millanen draamailija mä lop
pujen lopuks olenkin. Kirjotin tohon tollasen typerän tekstin siitä miten ihana ja ylivertainen olen, kun olen niin hyvä tytär. Ja miten väärin on, että minua juuri nimiteltiin, kun olen kaikkea muuta kuin draamakuningatar.
Just. Että osaakin mennä puheet ristiin. :P Jospa vaan sanotaan tähän loppuun, että:
Nobody´s a picture perfect. Ja hyvää viikonloppua kaikille.

PS: joku vois kertoo, miten noi kuvat saa olemaan menemättä reunan yli. :S