All we got?

Lupasin aamulla, että poistan sen pienen tekstinpätkän, jonka olin tänne raapustellut. Tässä on meillä olevinaan eka postaus, joten luonnollisesti on ihan hirveet paineet, että mitäköhän sitä nyt kirjottais...

       No. Anteeksi tämä tausta/ulkoasu muutenkin, en osaa vielä käyttää tätä tai muuttaa siitä mitään priimaa. En ymmärrä miten ihmiset tekee niitä ihania blogejaan upeine taustoineen kaikkineen, kertokaa jos tiedätte. Tästä ulkoasusta päästäis eroon (ja kunnollisen blogin sais aikaan...) nopeemmin, jos tonne alas ilmestyis vähän vinkkejä, että miten.  :s

Hyvä on, tässäpä sitä ollaan.
Tätä blogin perustamista on pähkäilty jo pitkään, mutta jotenkin en oo saanu sitä aikaan... tuttua? En nyt oikein tiedä mitä voisin itestäni kertoa, koska haluun pysyä anonyymina. Ei sillä, että kirjottelisin tänne mitään ihan hirveen salaista, en nyt vaan kaipais kommentteja keltäkään puolitutuilta. Siitä tulis vaan heti semmonen "mitä mä nyt voin kirjottaa kun sejase saattaa kuitenki lukea"-fiilis.
    Noh, olen 14. Se on ehkä paskin ikä, mitä löytyy... No, siltähän se ehkä aina tuntuu, mutta kuitenkin. Nyt kun on siirrytty siitä 'välivaiheesta' pois, enää ei oo ihmeellistä jos jollakin on meikkiä koulussa tai joku tykkää jostakin, kukaan ei ainakaan leiki barbeilla... että ei oo enää sellasta meininkiä kun joskus 11-12 vuotiaina, ja voidaan pikkuhiljaa alkaa olla niitä ihmisiä, joiksi ollaan tässä 3-4 vuotta muututtu. Ja kokoajan niin suuri kaipuu olla jo aikuinen, et pääsis yli näistä yläastevuosista. Enää pari kuukautta ja pääsen eroon tuosta ärsyttävästä numerosta. <3 15, se kuulostaa niin paljon paremmalta.

        En osaa oikein edes perustella, miksi tein tästä lopulta blogin. Kunhan on joku paikka mihin voi kirjotella. Sitähän nää miljoonat blogit vaan tuntuu olevan; kirjotetaan ja kirjotetaan vaikka ei ketään oikeesti kiinnosta pienen 12-15 vuotiaan tytön elämä, kaikki ne turhanpäiväset löpinät ja valokuvat pihan koivuista, itelleni tulee ainaki sellanen "hnnnngggg"-olo sit ku sellasia yrittää kahlata läpi...

        
 Tottakai joitain sellasia voi olla ihan kivaakin lukea, mutta enpä tiedä. Mikä sitten tekee hyvästä blogista hyvän, elävä kerronta? Kivat kuvat? Ei hajuakaan. Jotkut ne vaan osaa.

Mutta omasta blogistani sen verran että: tiedän jo nyt, että tuun postailemaan tänne paljon ja usein. Tod. näk lähemmäs joka päivä, ainakin pari kertaa viikossa. Ja sitten nää postaukset koostuu lähinnä turhasta jaarittelusta, joukossa ehkä vähän kuvia ja runon- tai laulunpätkiä.
       Mielikuvitusta kyllä riittää. Pidän itteeni aika luovana ihmisenä, aina kirjottamassa, piirtelemässä tai runoilemassa jotakin, mutta se taito on sitten eri asia... x3 juu, en sanoisi olevani erityisen taiteellinen, saatan kyllä julkaista täällä jotain pieniä sepustuksia jos ei muutakaan keksi. 




Koskapa joulu lähestyy, ilmassa voi ihan selkeesti aistia pipareiden tuoksun, ikiaikaiset joululaulut ja... ihan hitonmoisen stressin koulusta.
       Tää on oikeesti ihan kestämätöntä kun koulusta tulee niin hirveetä henkistä murhaa aina joulun alla. About jokaisesta aineesta koe ellei kaks, kirjotelmia, esseitä, esitelmiä ja tottakai läksyjä läksyjen perään. (: Mikäs sen parempaa. Eikä se ole edes huolenaiheista suurin, eniten mua ehkä mietityttää tällä hetkellä se, että epäilen mun parhaalla kaverilla anoreksiaa. Ja sit se, etten koe olevani tarpeeks hyvä mun lajissa. Nyt oli päivän verran pidempi viikonloppu itsenäisyyspäivän ansiosta, ja enpä voi muuta sanoa, kuin että tulis jo se joulu.
   Lunta sentään satoi vihdoin, onneks.

                          Jos osaisin

                                                                             Lasinen nallekin laulaisi paremmin
                                                                            Mietin, kun lauluni sanomaa tapailin.
                                                                          Purjelaivan lentävän loruista taiteilisin
                                                                                       Taiteilisin, jos osaisin.

                                                                        Jos mitaleista mittavan kokoelman saisin
                                                                             Kerryttäisin kaulaan yksisarvisen. 
                                                                           Jos sotkuisen huoneen siistiksi saisin
                                                                                       Siivoaisin, jos osaisin.

                                                                                 Jos olisi oikein röyhelöhelma
                                                                                Kruunun koristeeksi kutreihin
                                                                         Ensin ne kihartaisin, tietysti kihartaisin 
                                                                                       Vaikka kreppiraudalla
                                                                                        Jos nyt vain osaisin.