Always keep smiling!

Hei vaan taas, pitkästä aikaa. :D Vuosikin kerkes jo vaihtua siinä välissä kun en jaksanu raapustella tänne, ja joulukin oli ja meni jo jokin aika sitten.
Vaihdoin taustakuvan. En nyt tiiä tykkäänkö tosta mitenkään hirveesti, mutta onpahan kai parempi ku pelkkä tylsä musta. :) Nythän on jo tammikuu, ja valoa pitäis olla päivä päivältä enemmän!

Eipä oo tapahtunu mitään kovin dramaattista viimeaikoina. Tuli pieniä ongelmia liittyen siihen joukkueeseen johon mun piti keväällä hakea, joten on vähän laitettava suunnitelmia uusiks. Huono juttu.
Ainoo mitä voin tässä vaiheessa tehä on tietysti se treenaus, täytyy tehä kaikki harkoissa aina ihan täysillä. Mutta mun ongelma tähän lajiin on se, että en ole tarpeeksi ilmeikäs. Oikeesti. Uskallan joo hymyillä ohjelmassa ja tehä vaikka sellasen "waaaaau!" ilmeen (on pari sellasta kohtaa jotka sellasta vaatii), mutta muuten... ei. En osaa esittää, en saa aikaan sellasta mieletöntä tulkintaa j
oka näkyis aina sinne katsomon takariviin saakka.
Täytyy vissiin vaan harjotella peilin edessä.

Voi johtuu siitä, että mulla oli yhteen aikaan ihan hirveen ujo kausi jolloin en ees puhunu paljoo ihmisille (5-6lk, ehkä seiskallakin vähän). Ja käytin monta vuotta sellasia hirveitä laseja joiden takaa mun silmiä ei edes kunnolla näkyny, no siis samalla tavalla. Sen takia olin aina ihan ilmeetön ku ei kukaan niitä ois lasien takaa nähny. Huh, oon niin onnellinen kun pääsin niistä laseista eroon!
 Alkaa kyllä jo pikkuhiljaa ottaa päähän nää Suomen iänikuiset sateet ja pimeys ilman lunta... ois tosi virkistävää päästä vaihteeks johonki tosi eksoottiseen paikkaan, missä ois just näitä lintuja ja sademetsiä, meri ja aurinko. ^^ en kaipais mitään muuta.

Eipä tässä muuta. Koulu alkaa tiistaina, huomenna on treenejä. Tällä viikolla niitä on riittäny muutenki, ja sehän on vaan hyvä asia. :)

Oon muuten oikeesti minäkin aika haaveilijasielu... tää maailma ois niin tylsä paikka asua, jos ei aina välillä vois pysähtyä vaan unelmoimaan kaikesta mahdollisesta; milloin tulee kevät, millaista elämä on 10 vuoden päästä... millaisessa talossa vois asua ja mitä kaikkea elämä tuo tullessaan. Onko ne kesämökin pellolla koreilleet kurjet siellä taas, ensi kesänä?
Oon vaan niin malttamaton. Toivoisin että aika vaan kuluis, että kaikki tapahtuis vaan nyt ja heti. En ikinä malta odottaa mitään, en joulua enkä juhannusta. Olis jo. Jos se olis musta kiinni, aika varmaan poukkoilis täällä ihan miten sattuu ja päivässä saattais vaihtua vaikka vuodenaika, ja toisaalta joku poikkeuksellisen kaunis päivä saattais kestää iäisyyden. Niin, että kellot ois lopulta yhtä tarpeettomia kuin gramofonit ja filmirullat 2010-luvulla. :-D  Joten ehkä kaikkea ei kannata uskoa mun huolehdittavaksi.

Pyyhkisin harmaat pilvet auringon tieltä ja tuikkisin taululiidulla lisää tähtiä yötaivaalle.
Ja nyt vaan jatkuu tää matka kohti kevättä. Ai hitsi, miten kaipaan kesää! Tekis mieli vaan hypätä tällasen laivan kyytiin ja purjehtia kohti tuntematonta satamaa jossain maapallon toisella puolen. <3 Tälläkin planeetalla ois niin paljon nähtävää, kun vaan antais aika myöten, että niitä vois mennä katselemaan. Ehkä joku päivä vielä.