Kaikki ookoo

NO ON KYLLÄ JÄÄNYT TÄMÄ !

XD apua, varmaa monta kuukautta ilman postauksen postausta. Mut hei, ei se nyt maailman isoin menetys olis, jos taas yksi blogi olis vaan hukkunu jonnekin netin syövereihin ja unohtunu olemasta, menkööt vain. :-P Ei tätä kukaan jäis kaipaamaan, minä varsinkaan kun touhotan koko ajan jossain ja sit vaan unohtuu tää. Mutta nappasinpas tästä nyt kiinni vielä ennen kuin vajosi pohjalle, ihan vaan kertoakseni mitä kuuluu.
 

Menee hyvin! Ihan oikeasti. Nyt kun on taas hiihtoloma, (yllätys yllätys, vaaditaan näköjää aina jonkinlainen loma että raahaudun tänne) tulee sellanen fiilis, että jes - taas on menty eteenpäin kevättä kohti, ja ihan kunnialla on selvitty. ^__^ Kokeista on päästy puhtain paperein, fysiikka nyt meni vähän -8 tasooni nähden huonosti, mut enkku, -10 ja hissa +9 oli ihan kiva. :) Kevät tulee aikasin tänävuonna! ♥ ei pauku pakkanen enää, ja ilma on koko ajan suht. lämmin ja linnunlauluakin kuulee.

Ihan näin lämmin ei kyllä ole vielä :(

Mun kaverilla menee paremmin, se on ruvennu syömään. <3 Ette uskokaan miten helpottunu fiilis. Mulle on ihan sama vaikka se treenaa edelleen ihan liikaa ja blaablaablaa, kunhan se SYÖ eikä rääkkää enää kehoaan olemalla syömättä kaiken sen treenaamisen jälkeen. Nyt se on taas ihanaa seuraa, ihan ku ois taas vaan muuttunu takas omaks itsekseen kaiken tän jälkeen. Ihanaa, että sillä menee paremmin.
Ja lisäks myös eräs toinen meidän koulussa oleva, selvästi syömihäiriöstä kärsivä tyttö näyttää voivan myös paremmin, onneks. Hän on samassa musiikinryhmässä niin näen sitä suht. usein, vaikken tunnekaan sitä. Ja oli kyllä pelottavaa kun se siinä ennen joulua vaan laihtu ihan sairaan nopeesti sellaseks luurangoks ja kaikki oli vaa et hyvä luoja mitä se on tehny... mut kuten jo sanoin, onneks se nyt on taas saanu edes pikkusen painoa, eikä näytä ihan niin riutuneelta enää. :) Onneks.

Ja sitten tämä luistelu, tais olla mun kolmas huolenaihe. No, motivaatio on taas katossa hetken leijailun jälkeen, jes! ^^ Okei, edelleenki ois petrattavaa mut kyllä se siitä. Ja hei, tällä kaudella on tullu jo kaks mitalisijaa, hopea ja pronssi! Kummallakin kertaa tosin oli vaan 3 joukkuetta kisassa, ettäh... xD mutta siis, se hopea oli tosi positiivinen yllätys, kun voitettiin yks melko kovatasonen jengi jota ei oltu täl kaudella viel aiemmin. Se pronssi taas, no, ei sekään nyt mikään häpeämitali ollu ku oli vaan yks ainoo yksinäinen piste niihin edelläolijoihin, ollaa siinäki kurottu umpeen se 3-5 pisteen ero mikä on ollu koko kauden.

Apua, tää postaus vaan venyy ja venyy... tässä on nyt se syy miks kantsis ehkä joskus käydä kirjottelemassa jotaki.
Mutta. Koska olen ailahtelevainen persoona joka ei pysy hetkeäkään paikallaan tai keskity kunnolla yhteen asiaan; mulla on vaihtunu taas ihastus. :---DD tää henkilö josta kirjotin tänne ihan tolkuttomat romaanit, hän ei kiinnosta enää sitte yhtään. En tiiä mitä tää oli, ihastuin siihen niinko päivässä ja sit parin kuukauden jälkee on taas ihan ku en ois siitä ikinä tykännykkää.
Mutta sitten. On tämä toinen, se on ysillä tossa samassa koulussa. Okei, oon kyllä katellu sitä ihan syksystä saakka, mutta se on ollu sellasta, ööm... no siis, sama asia ku ihastuis johonki julkkikseen. Siitä haaveillaan, tuijotellaan ja ihkutetaan kavereille, mutta se on IDOLI - sen ihastumisen eteen ei tehdä mitään. Kai nyt kun on kyseessä ujo mieleltään 8 vuotias pikkutyttö ja tollanen lähes 185cm ihana ysiluokkalainen puolijumala.

Mutta minäpä olin erittäin rohkea, sillä kirjoitin sille lapun. x) Sellasen vihosta repäistyn sivun jossa kerroin kohteliaasti kaikkee sellasta että se on yseistä komein ja blaablaablaa, en laittanu nimeä vaan pelkästään T. Ihailija. :3 ja ilmeisesti hän myös näki tämän lapun, ainaki näin kun se löysi sen takintaskustaan (ja sit juoksin tieheni paniikissa ja kaverit joutu hakee mut takas ja siinä vaiheessa sillä ei ollu enää sitä lappua kädessä).
No, ajattelin että ihan sama, eihän se kuitenkaa tiedä kuka oon ja niinpoispäin.
Mut sitten, nyt ystävänpäivänä, ylitin itteni toistamiseen. En ois ikinä uskonu että musta vois olla siihen, mutta teinpähän kuitenkin: menin puhumaan sille. ::::DDD ihan itse reippaasti kävelin sen luokse kun se oli yksin, just lähteny ruokalasta, ja kysyin että mikä sen nimi on, (hirveetä koheltamista kun en ees aluks kuullu sitä ja sit piti kysyä moneen kertaan), kerroin sit oman nimeni ja että se lappu oli multa, ja sit vaa lähin siitä. Voisinpa sanoa, että pystyin sen jälkeen palattuani takas pöytään olemaan täysin cool ja näyttämättä sitä paniikkia minkä vallassa olin, mutta, noh, sekosin vähän niinku keskelle ruokalaa. x) Toivottavasti se ei sit enää nähny sitä... ainaki sen kaverit näki, koska yks niistä katto mua vähän sillee et wtf.

Juuu. Semmosta. Tulipahan tuokin nyt sitte koettua, vaikka ihan varmana oli kaiken maailman ripsarit ympäri naamaa ja hiukset sojotti joka suuntaan ja paita nurinpäin tai jotai nii tuskinpas mitään sen suurempaa vaikutusta tein - mut hei, ainaki tiedän sen nimen nyt! xP 8v pikkutyttö kävi juttelemassa ysiluokkalaiselle, woohoo!

Olin todella urhea!

Voi tsiisus mikä postaus tästäki taas tuli. :--DD turhista turhin, oisko? No, ihasama. Katotaan jos saisin seuraavan kerran jotain järkevää tekstiä mielellään alle puolen vuoden sisällä.

Ja jos mulla nyt kävi niin kertakaikkisen paska tuuri että tää ysi tai joku sen kavereista luki tän ja bustas mut, niin... ei voi muuta sanoa, kuin että ONNEKSI OLKOON!
Ai nii! Siitä tuliki mieleen, että mulla on alle viikon päästä synttärit! ^^  jee, 15v here I come!!