DREAMS COME TRUE!

Meille jokaiselle tulee vastaan sellanen päivä, että jokin tosi tärkee unelma yksinkertasesti... käy toteen. Se, mistä haaveilit kauan, se, mihin et jossain vaiheessa enää uskonut ja se, joka vaatii kaikista eniten, ja alkaa melkei hirvittää kun miettii sitä työtä, mikä tän unelman eteen on tehtävä.
Ja samalla silti tiedät, että on se sen arvoista.

Tehän muistatte tän, mä kerroin jo talvella. Muodostelmaluistelu, unelmajoukkue, johon halusin hakea. Mun viimenen mahdollisuus ehkä ikinä päästä SM-puolelle. Jos ei nyt mee, niin sitten ei ikinä.
Ja mulla on yks vuosi liikaa.
Ja mulle sanottiin, ettei kannata hakea. Etten pääse.

Ja mitä tapahtui?

PÄÄSIN!

Tää tarina on vasta alussa, tottakai. Tää on nyt vaan ovi, joka aukes; mun ohitse viiletti juna sellasella nopeudella, että ois ollu vaan kaks sekuntia, ja se ois menny multa ohi. Viimenen vaunu, joka oli mennä menojaan. Mutta kerkesin tarttua siihen, ja ovi aukes.
Mut helppoa tästä ei todellakaan ikinä missään maailmassa voi koskaan tulla.

Ne treenimäärät. Mua pelottaa, voin ihan suoraan sanoa, että mua pelottaa. Ja se ohjelman vaikeus! Hyvä jos saan ees vaihtelupaikkaa koko ens kaudella. Kaikki nää muut on niin hyviä, onhan ne treenannu jo niin paljon, että luistelu alkaa olla niille yhtä luontevaa ku kävely. Mulla on vielä niin paljon kirittävää, niin sairaan monta treeniä tekemättä ja jäätä luistelematta. Mutta tiedättekö mitä. Mulla on motivaatiota. Sitä on niin paljon, ettei sitä ykskään adjektiivi tai hieno kuva netin syövereistä voi milloinkaan kuvastaa.

Ysiluokka edessä. 
Ja tää hulluus.
Täst tulee varmaa ihan helvetin mahtavaa.