DREAMS COME TRUE!

Meille jokaiselle tulee vastaan sellanen päivä, että jokin tosi tärkee unelma yksinkertasesti... käy toteen. Se, mistä haaveilit kauan, se, mihin et jossain vaiheessa enää uskonut ja se, joka vaatii kaikista eniten, ja alkaa melkei hirvittää kun miettii sitä työtä, mikä tän unelman eteen on tehtävä.
Ja samalla silti tiedät, että on se sen arvoista.

Tehän muistatte tän, mä kerroin jo talvella. Muodostelmaluistelu, unelmajoukkue, johon halusin hakea. Mun viimenen mahdollisuus ehkä ikinä päästä SM-puolelle. Jos ei nyt mee, niin sitten ei ikinä.
Ja mulla on yks vuosi liikaa.
Ja mulle sanottiin, ettei kannata hakea. Etten pääse.

Ja mitä tapahtui?

PÄÄSIN!

Tää tarina on vasta alussa, tottakai. Tää on nyt vaan ovi, joka aukes; mun ohitse viiletti juna sellasella nopeudella, että ois ollu vaan kaks sekuntia, ja se ois menny multa ohi. Viimenen vaunu, joka oli mennä menojaan. Mutta kerkesin tarttua siihen, ja ovi aukes.
Mut helppoa tästä ei todellakaan ikinä missään maailmassa voi koskaan tulla.

Ne treenimäärät. Mua pelottaa, voin ihan suoraan sanoa, että mua pelottaa. Ja se ohjelman vaikeus! Hyvä jos saan ees vaihtelupaikkaa koko ens kaudella. Kaikki nää muut on niin hyviä, onhan ne treenannu jo niin paljon, että luistelu alkaa olla niille yhtä luontevaa ku kävely. Mulla on vielä niin paljon kirittävää, niin sairaan monta treeniä tekemättä ja jäätä luistelematta. Mutta tiedättekö mitä. Mulla on motivaatiota. Sitä on niin paljon, ettei sitä ykskään adjektiivi tai hieno kuva netin syövereistä voi milloinkaan kuvastaa.

Ysiluokka edessä. 
Ja tää hulluus.
Täst tulee varmaa ihan helvetin mahtavaa.

Laulujoutsenia

Aina toisinaan mä toivon, että olisin kuollut.

On ihanaa, että tässä maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka välittää toisistaan. Kenenkään ei täällä tarvii kuolla niin kauan, kuin rakkautta riittää eikä jätetä ketään. Vähän mä oikeesti oon noille ihmisille kateellinen.

Jos mä olisin kuollut, haluisin muuttua enkeliks. Voisin olla sellanen pieni valonsäde päivää piristämään. Halaisin niitä ihmisiä, joilla on paha olla ja veisin sen samalla niiltä pois, jottei niistä tuntuis enää pahalta. Kaikkia pitää lohduttaa ja halaukset täytyy olla just niin lujia kuin niiden täytyy; jos sä halaat jotakuta, halaat sitten jumalauta niin, että se varmasti tuntee sen. Ja jos se itkee, niin anna sen itkeä ja lohduta vasta sitten, kun se on rauhoittunut. Silloin se kuuntelee.

Kun niitä on vaan niin paljon. Kunpa ei olis. Jos niiden pahan olon vois myöhemmin lukee paperilta, ei siinä sitä olis niin paljon ihmettelemistä, miks asiat meni niinku meni. 

Kun ei vaan menis.

Siksi mä haluaisin olla enkeli. Kun en mä osaa ketään lohduttaa täällä näin, ihmisenä. Oon yhtä huono ihmisten kanssa kuin vanhat päiväkirjat - meen lukkoon, kun puhut mulle, enkä osaa oikein mitenkään neuvoa. Eikä sen sivuilta edes katoa ne pahat muistot mihinkään. 

Mut enkeliks mä en voi ikinä muuttua, kun olin ihminen.

En mä tiedä, onko ihmisillä suojelusenkelit vai ei, mutta jos on, kuunnelkaa niitä. Silloin siis, jos kaipaat lohtua. Eikä ketään oo paikalla. Kyllä niitä enkeleitä aina on, jos niitä siis on.

Uskotaan, että on.

Kellään ei täällä oo mitään hätää.

Carousel

Elämä on kaunista katseltavaa 

Aina

Kun tulet käytävällä vastaan.

Minun rakas mereni

Laiva

Meidän joutsenet kallioluodoilla

Hurts laulaa aina rakkaudesta

Uppoaa

Viides kerta, kun vaihdan laulua

Vastahakoinen kruununprinssi

Mutaan

Kamerasta loppuu filmirulla

Aurinko paistaa ja linnut laulaa

 Haaveillaan

Hurtsin biisi soi uudestaan.